Silloin ennen

Pienenä lähdin aina mummon ja ukin kanssa koko kesäksi mökille.  

Mökki naapurinamme oli yksi perhe, jossa kesälomalla oli silloin tällöin minun ikäinen tyttö ja vuotta paria nuorempi poika. Niiden kanssa kesät kuluivat muitta mutkitta. Muistan myös niitä kesiä, kun ulkona satoi ja ukkosti, sisällä ei ollut sähköjä, saatikka telkkaria. Radiosta soi joku Radio Suomi ja piirustus paperi oli juuri päässyt loppumaan. Silloin mummon kanssa keksityt leikit olivat huipussaan. Yksi leikeistä on jäänyt mieleen pysyvästi. Heitimme villasukkaa mummon kanssa tiiliseinään. Se kenen villasukka jäi korkeimmalle, oli voittaja. Hyvin yksinkertaista mutta hauskaa. Aurinkoisina päivin muistan kulkevani pitkin metsiä yksin, keräilin kukkia ja leikin kukkakauppaa. Puhuin itsekseni ja leikin jonkun tilaavan kukkakimppuja. Mökin veranta olinkin iltaan mennessä täynnä hienoja luonnonkukka asetelmia. Toisinaan kärräsin ison kasan Aku ankkoja kottikärryillä metsään ja uppouduin lukemaan yksikseni. Mökkiä miettiessä muistuu mieleen myös aitassa leikkimäni kotileikit. Minulla oli rattaat ja nukke. Nukke oli takkutukkainen. Kun sitä painoi mahasta, sen kädet ojentuivat eteen ja sen huulet supistui. Tarkoituksenaan antaa suukko ja halata. Nukkea kuskasin rattailla pitkin pihaa maata joka oli muhkurainen ja epätasainen. Istuin nukke sylissä viinimarja pensaiden alla syömässä talven varalle vitamiineja. 

Näin aikuisena sitä miettii nykyajan lapsia, kuinka moni lapsi jaksaisi reilut kaksi kuukautta sähköttömässä mökissä, ilman minkäänlaisia pelikoneita tai saatikka kavereita ja puhelimia,

seuranaan vain kaksi vanhaa ihmistä. 

Muutama vuosi sitten myimme veljeni kanssa mökin pois. Äitini kuoltua laskuja jäi paljon ja mökillä olisi ollut paljon rahareikiä lisää. Haikeana mutta pakko tilanteen edessä saatiin mökki myytyä. Veljeni kävi viimeisen tyhjennys reissun mökillä ja yllätyksekseen oli löytänyt minun lapsuuden nukenrattaat. Muutaman vuoden ne ovat olleet veljen tytön nukkeleikeissä, mutta viime kyläily reissulla veljen tyttö raahasi rattaita rappusia alas ja sanoi: Ehkä sun täti on aika saada nää takas.

Tunteita ja muistoja. Nyt rattaat odottavat varastossa seuraavia nukkeleikkejä, ehkä tulevaisuudessa minun lapsi pääsee niillä leikkimään.