Joulu se tulla jollottaa

Ainakin kalenterin mukaan jouluun on enää 31päivää

Joulu on aikaa ihmeellistä, itse en ole oikein jouluihminen. Tai ainakaan silloin jos jouluihminen tarkoittaa joululiinojen silittämistä, jouluverhoja sekä stressiä ja joulutorttujen ja pipareiden tuoksua jo marraskuun alussa.

Kun muistelen lapsuuteni jouluja, mieleeni palaa kyllä muistot äidin stressistä. Piti silittää liinat, vaihtaa verhot joka huoneeseen, asetella tonttuja ikkunoihin ja koristeeksi pöydille. Laatikot ja kinkku piti olla valmiina kaapissa, pipareita, kuivakakkuja, torttuja voi niitä leivottiin mielin määrin. Aattona odoteltiin jännityksellä että iltapäivä koittaa ja pääsee ruokapöytään syömään, maha täynnä kinkkua ja laatikoita kellon ollessa 18.00 avattiin lahjat ja … se kuuluisa terästetty glögi pullo. Ja siinä hetkessä avautui myös toinen pullo ja vielä toinen, laskuissa ei pysynyt kukaan. Minä siirryin lahjoineni omaan huoneeseen. Painoin pään kiinni tyynyä ja toivoin nukahtavani pian.

 -Huomenna ehkä kehtaisi pyytää jos pääsis kaverille yöksi. 

Joka joulu oli sama kaava. 

Isompana aloin jo jännittämään iltaa ennen ruokaa ja joulu menetti joka vuosi enemmän ja enemmän merkitystään.

Yllättäen kun tapasin puolisoni, selvisi aika pian että hän jos kuka on jouluihminen. Hänen perheensä kokoontuu melkein suvun voimin viettämään joulua. Heidän jouluunsa kuuluu rauhallista yhdessä oloa, glögiäkin kyllä mutta ilman alkoholia.

Näin viiden yhteisen joulun jälkeen alan pikkuhiljaa karistaa oman lapsuuteni joulu ”perinteen” harteiltani ja näin ollen jo viime jouluna ostettiin meidän perheeseen ensimmäiset joululiinat ja jouluvalojakin alkoi ilmestyä ikkunoihin. Tänä jouluna olen jo hieman etuajassa. Ulkona pimeys innostaa sytyttelemään jouluvaloja pihalle, sekä nostelemaan varastossa vuoden maanneet joulutontut jo hyllyjen päälle. Torttutaikinakin on jo pakkasessa. Vai malttaisiko sitä vielä hetken?