Aamusta jo tunsin oloni kehnoksi. Väsytti ja kurkussa oli hassu olo.
Puolisoni kiikutti kahvia ja yritin saada itseni hereille. Kahvi piristi hetkellisesti, mutta koirien kanssa
lenkillä huomasin taas olevani puolikuntoinen. Tylsä ja kehno olo. Sellainen jota ei oikein edes osaa selittää.
Kotona otin buranaa ja aamupalaa, palasin sohvalle pötköttämään. Kello meni eteenpäin turhankin nopeasti ja oma oloni ei muuttunut. Sain kuitenkin itseni nostettua niskasta pystyyn ja laittauduttua valmiiksi tukilapseni rippijuhlia varten.
Kiitänkin suuresti itseäni että sain itseni lähtemään rippijuhliin, vaikka tunsinkin oloni kurjaksi. Tukilapselleni oli selkesti tärkeää paikalla oloni.
Kotiin päästyäni nuutuminen iski taas. Olen koko illan nukustellut sohvalla ja makoillut viltin alla. Koirien kanssa olen pakottanut itseni ulos, mutta ei edes raitis ilma tunnu auttavan. Toivottavasti tämä ei enteile mitään flunssan poikasta.
Joten huomen aamuksi tilataan rutkasti energiaa, hyvää fiilistä.
Tämä öllö-pöllö- olo lahjoitetaan eteenpäin tai luovutetaan jätelavalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti