En myönnä että pelkäisin ukkosta, mutta viime yönä… Sänky tuntui
jotenkin liian isolta, ikkunasta välkkyvä valo ei poistunut vaikka piiloutui
peiton alle, jyrinä tärisytti tauluja seinällä, vesisateen rummutus
kattopelteihin kuullosti kamalalta. Tuntui kuin olisin ollut aivan keskellä
ukkosmyrskyä ilman ympärillä olevia seiniä. Koiriakin heräsi puoli kolmen
aikaan ihmettelemään valojen välkkymistä (onneksi hän on kuuro joten jyrinästä
hänellä ei ollut tietoakaan). Kun kävin
ihmettelemässä myräkkää ikkunasta kauhukseni huomasin ettei ikkunasta nähnyt
edes ulos, niin rankalla paineella vettä satoi.
Kaksi tuntia, useita pyörimisiä, kurkkauksia ikkunasta, lasi
vettä, vessassa käyntiä ja pelkoa peiton alla. Siitä oli minun yö tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti