Huomasin tänään hassun jutun, jutellessani kaverini kanssa
puhelimessa huomaan vähätteleväni omaa elämääni. Kun minulta kysytään esim.
mitäs teidän juhannukseen, niin vastaan vaatimattomasti –ei kummempaa, tässä
vaan, perusarkea, tai kun kaverini kysyi mitä olette tehneet viikonloppuna
vastaus kuuluu – ei mitään, kotona ollaan oltu.
Joo-o perusarkea sitähän tämä elämä on suurin piirtein suuremman
osan ajasta, mutta miksi en voi reilusti kertoa niitä asioita mitä olemme
tehneet/kokeneet? Jotenkin huomaan vähätteleväni niitä asioita mitkä meille on
oikeasti tärkeitä, koska jotenkin ajattelen kaverini asioiden olevan mielenkiintoisempia.
Onhan hän ollut festareilla juhannuksen, tai toinen kaveri viikonloppuna
juhlimassa, yksi on mökkeillyt ja nauttinut juhannuksesta perinteisin menoin.
Olen aina ollut ns. ikäistäni vanhempi. Viihdyn kotona,
koirien kanssa käsitöitä tehden. En polta, enkä tykkää baari illoista, saatikka
vähät välitän alkoholista. Silloin kun kaverini hehkuttaa viikonlopun rankkaa
menoa, itse iloitsen virkatusta matosta ja pitkistä metsälenkeistä koirien
kanssa.
Jotenkin vain tuntuu että kun kaverini kertoo intopinkeänä
hehkuttaen omista kokemuksistaan, niin en osaakaan kertoa omia kokemuksiani
samalla innolla vaikka oikeasti olisin niistä asioista yhtä onnellinen kuin tuo
ystäväni omista kokemuksistaan. Pidänkö
sisimmässäni omaa elämääni huonompana kuin ystävieni? kukaan ystäväni ei varmasti
ajattele niin, mutta miksi itse käyttäydyn niin.
Ei sun ainakaan mun kanssa tarvitse mitään omia tekemisiäs vähätellä tai pitää ei-tärkeinä. Mä tiedän (koska oon tuntenut sut niin kauan), että et oo bilettäjätyyppiä ja että viihdyt kotona. Ja mitä sitten? Kyllä jokainen saa tehdä ihan sitä mitä haluaa ja mistä tykkää. :)
VastaaPoistaKun kysyn sulta, että mitä teitte uutenavuotena, vappuna tai juhannuksena, niin en odota vastausta että "Oltiin aivan perseet!" tms. Ei se mun mielestä oo yhtään hienompaa tai mielenkiintosempaa, että mä oon ollu ne perseet jossain teltassa keskellä leirintäaluetta. :D Jokainen tekee sitä mistä tykkää ja vaikka en mäkään erityisesti mistään ryyppäämisestä tykkää, niin joskus vaan tarviin sitä nollautumiseen - enemmän kun kotia.
-E
Halipus. <3
Mullakin on taipumusta vähätellä tekemisiäni. Mekin puolison kanssa tehdään usein "ei mitään" tai "ollaan vaan kotona". Miksei se kotona oleminen ja ei-minkään tekeminenkin vois olla hauskaa? Musta ainakin on. Varsinkin kun saa viettää aikaansa tehden juurikin sitä mitä haluaa (käsityöt ja koiralenkit on täälläkin kovassa huudossa) ja nimenomaan siinä seurassa, joka on itselle parasta.
VastaaPoista