Tunnelmia

Ihana viikonloppu takanapäin.

Perjantai iltana tukilapseni tuli meille yökylään. Oli mukavan rauhallinen ja rento ilta Voice of the Finlandin parissa. Lauantaina suuntasinkin jo ennen puoltapäivää bussilla kohti Kotkaa tapaamaan kummipoikaani ja serkkuani. Voi että miten voi olla suloinen pieni ihmisvauva :)

  Oli ihana seurata sivusta kuinka varmoin ottein serkkuni hoiti tuota reilun kuukauden ikäistä pikku miestä. Aluksi minua ihan jännitti ottaa tuo pikkuinen syliini, mutta hetken sylittelyn jälkeen sitä syntyi luottamus ja sitä uskalsikin pidellä ilman pelkoa että se särkyisi. Lauantai-päivä hujahti äkkiä ohi ihmetellessä kaupunkia ja katsellessa tuota pientä ihmettä. Oli ihana ensitapaaminen tulevaan kummipoikaani. Kuukauden päästä tapaamme onneksi uudestaan kun poika saa Nimijuhlissa itselleen nimen. Sitä päivää odotellaan jo innolla. Sunnuntaina suuntasin neljän jälkeen bussilla kohti Helsinkiä, siinä matkalla sitä ehti miettiä monen moisia asioita joista päällimmäisenä mieleen on jäänyt pyörimään ajatus siitä että millainen äiti sitä ehkä itse joskus olisi. Millaisia arvoja ja taitoja sitä lapselleen haluaisi opettaa. Ja miten sitä osaisi olla niin suuren vastuun kanssa, sen vastuun joka kasvaisi rinnallasi monen vuoden ajan, josta kasvaisi jonain päivänä aikuinen joka olisi valmis kohtaamaan maailman.  Kysymyksiä ja vastauksia on turha ehkä vielä tässä vaiheessa alkaa syvemmin miettimään. Nyt tällä hetkellä on ihanaa saada olla osa serkkuni elämää ja seurata ja osallistua omalla tavalla tuon pienen poikavauvan elämään.