Eilen se iski, ennen kello kuutta. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, ei varoittanut, ei ilmoittautunut ennakkoon, ei mitään, hiipi vain hiljaa tai juoksi, en tiedä.
Se aiheutti tuskaisen tunteen, kyyneleitä silmä kulmiin, kylmän tunteen ja väsymyksen. Se kaatoi minut sohvalle ja tökki mua inhottavasti joka paikkaan.
Se seurasi mua yöllä painajaisissa, se ulkoilutti mun kanssa koiria aamu kuudelta, se hiippaili mun mukana töihin, ja se tuli mun kanssa samaa matkaa junassa, sen huomasi puolisonikin eikä sekään tiennyt mikä se on. Mutta mä olin fiksu, mä jätin sen lähikauppaan jäätelöpakastimeen. Mä vaihdoin sen Aino maitosuklaa jäätelöön tuosta vaan.
Keksin sille nimenkin kotimatkalla kaupasta, se oli PLÄÄH – OLO.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti