Loma hiipuu loppuaan ja huomenna olisi tarkoitus suunnata kohti kotia. Ajomatkaa edessä sellaiset 10tuntia. Täällä on ollut ilmat mitä ihanimmat mutta tänään se keksi jostain pyöräyttää kovan tuulen ja lumisateen. Ei ihan hirveästi innosta tehdä mitään kun ilmakin on niin masentava. Puoliso lämmittelee takkaa ja on ihanan rauhallista. Joskus tulevaisuudessa haluan takan kyllä omaankin kotiin. On se vaan niin tunnelmallinen.
Loman aikana olen ehtinyt tehdä rutkasti käsitöitä, niistä enemmän kuvien kanssa kun pääsen kotiin ja saan rauhassa niitä laitella nähtäväksi.
Loman aikana olen ehtinyt kuitenkin kuumeisesti vahdata serkkuni blogia ja odottanut puhelimeen viestiä, koska hän on aika viimeisillään raskaana ja odotus alkaa olla aika kärsimätöntä täällä päässä ja varmasti itse serkullakin. Kaupoissa hipelöin vauvan vaatteita ja suunnittelen mitä sille tulevalle vauvalle voisikaan ostaa. Hih. taitaa tässä itsellekkin alkaa vauvakuume iskeä :) Mutta niin kun sanotaan, odottavan aika on pitkä. Ja se totta tosiaan on totta. Odottaminen on tylsää, odotit sitten lääkärille pääsyä tai ystävää sovittuun paikkaan. Odottaessa minuuttikin tuntuu pitkältä. En edes osaa kuvitella tunnetta kun on melkein 9kk kantanut sisällään lasta ja olisi ihan valmis sen jo kohtaamaan ja saamaan sen siihen syliin ihan oikeasti, mutta vauva masussa päättää viihtyä vielä, eikä pidä kiirettä ulos. Mutta onneksi kun se päivä kuitenkin joskus tulee, koska koskaan en ole kuullut että ketään vauva olisi mahaan jäänyt. Positiivinen ajattelu tapa on tässäkin tervetullut.
Taidan kuitenkin käpertyä takaisin viltin alle ja katselemaan takkatulen huminaa, nauttimaan viimeisestä illasta täällä Anoppilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti